Säveltäjät ovat muokanneet Hanna Siivolan runoja lauluiksi seuraavasti:

Varisten laskeutuessa

säv. Jami Westergård

 

Varisten laskeutuessa

näet tyhjyyden tulevan,

allasi katkoviivat

tasaisen unettavat.

 

On ilmoilta ihmisten

pian pois päästävä,

suustasi sanat kiistellen

yhteyksistään törmäilevät.

 

Liikkeesi nopeampia,

vähemmän tarkoituksellisia.

Juoksuhiekkaa

on asfaltti halkeamineen,

ilma pakenee keuhkoistasi,

kun juokset itsesi hikeen.

 

On ilmoilta ihmisten

pian pois päästävä,

suustasi sanat kiistellen

yhteyksistään törmäilevät.

 

Varisten laskeutuessa

näet tyhjyyden tulevan,

allasi katkoviivat

tasaisen unettavat.

 

 

 

Tukit ikkunat, ovet suljit

säv. Jami Westergård

 

Varustautumattomana

suljit ovet, tukit ikkunat.

Osoitteista piittaamatta

suljit ovet, tukit ikkunat.

Kuherrellen kuin paraskin siivekäs,

kirjeiden kantaja,

raakaa lihaa syömässä.

 

Kuumassa janossa

paikasta toiseen kuljit.

Ainakin kuvittelit niin,

kun tukit ikkunat, ovet suljit.

 

Äänesi hiljainen hyrinä

kieppui kuin puhallus,

liian suuriin puitteisiin asetetut

osoitteesi ja tunnuslukusi,

kaikki vanhat romut,

seiniensä sisään

ristiinnaulitut.

 

 

 

Kiviset sielut

säv. Jami Westergård

 

Yksinäisten ihmisten

sisässä kiviset sielut,

seiniensä sisään

ristiinnaulitut.

 

Hetken tyyntymys,

rakkauden lämpö

kuin tylsän terän viilto.

 

Päivän kurkistellessa

sokeat perivät maan

ja hämärä hautaa

huoneet taas.

 

Yksinäisten ihmisten

sisässä kiviset sielut,

seiniensä sisään

ristiinnaulitut.

 

 

 

Kuvittelee olevansa

säv. Jami Westergård

 

Murjottaa varastohuoneen sohvalla,

yksinäisyyden valtakunnassa.

Saalistavan eläimen pelolla

tuijottaa ansaan jäänyttä lajitoveria.

 

Tekoja, joita ei osaa katua,

lauseita, joihin ei kukaan uskalla vastata,

kuvittelee olevansa

kissapeto luontodokumentissa.

 

Murjottaa sohvallaan

yksinäisyyden valtakunnassaan

kuvittelee olevansa

syömässä raakaa lihaa.

 

 

 

Sininen

säv. Jami Westergård

 

Ihmisen sininen hetki, hohde kuultava,

lasiseen silmään sen sinisen mukin korvassa.

Teiden kirjainyhdistelmien joukosta

löysin sen sinisen sielun varjoista.

 

Keltaisessa mökissä valaistun ruudun takana

kietoutuu se kultainen lanka.

Viileiden vuotien välissä silmät auki

nukkuu ajatuksien sininen kivi

 

Ja kaikki palaa.

 

 

 

Se mikä kantaa

säv. Jami Westergård

 

Virtaviivaisia vankiloita

mitoitetaan, nimikoidaan

pienet laatikot omat

ja aina vaan sä piirrät

ympyröitä hiekkaan

yhä uudelleen

kunnes sua västyttää.

 

Unelmat ovat alkaneet unohtamaan

värien yltäkylläisyyden.

Sen mikä kantaa,

sen mitä jäljelle jää.

 

 

 

Sade koskettaa tummia siipiämme

säv. Sanna Grönmark

 

Varjeleva kosketus,

siipien hempeä havina,

siinä sinä, sinunlaisesi.

Sateen hiljainen alku,

suurien pisaroiden pinnan kosketus,

siinä minä, minunlaiseni.

 

Sade koskettaa tummia siipiämme.

 

Hitaassa tuulessa

sateen hyväillessä sulkia

löydän sinut, sinunlaisesi.

Pienten kareiden

soittaessa kuulasta ihoa

tapaat minut, minunlaiseni.

 

Ja liikkeidemme kohdatessa

synnymme me, meidänlaisemme.

 

Sade koskettaa tummia siipiämme.

 

 

 

Kaunista unta

säv. Sanna Grönmark

 

Elämme jokapäiväisine

painajaisinemme

vain kaunista unta.

 

Jokin meissä vieläkin kaikuu,

lähin seismologi piirtää sen.

Sinä tämän syvänteen toisella sivulla,

sanat uupuvat tuulessa

ja ilmeet hämärtyvät matkalla.

Välillämme enää lahonnut riippusilta,

josta astinpuita on pudonnut.

 

Elämme jokapäiväisine

painajaisinemme

vain kaunista unta.

 

 

 

Mieli minussa

säv. Sanna Grönmark

 

Kävelen kohoavien mielikuvien rinnalla,

olen tässä ja yritän kuulla,

sielu liikehtii.

 

Illalla pimeän pientareen salaojakaivaus

muuttuu arkeologin kentäksi.

 

Sielu liikehtii silmien kautta ulos

ja mieli minussa,

sielu kuin partaterillä

matkustan vikuroivilla sanoilla

tämänkin päivän halki.

 

Minä kaivan pesän villavilttiin

ja matkustan tyynynkulmalla kotiin.

 

Sielu liikehtii silmien kautta ulos

ja mieli minussa,

sielu kuin partaterillä

matkustan vikuroivilla sanoilla

tämänkin päivän halki.

 

 

 

Joka olen

säv. Jami Westergård

 

Uskomaton ajatus,

tänään sanoittakin selvä:

en minä kuin prinssi

voi ratsastaa valoon.

 

Tämä ruumis, ei valkea,

ei kavioita alla.

Tämä neidon vartalo,

korennon ohut kuori.

 

Ja sielu kuin partaterillä,

ei minun ole paha,

on vain onnen hämmentynyt,

tuntematon liike.

 

Ja sielu kuin partaterillä,

ei minun ole paha,

on vain onnen

hämmentynyt liike

ja minä, joka olen.

 

 

 

Kumiankka (instrumentaalikappale)

säv. Jami Westergård