Musiikki, runot, mediataide ja kuvataide yhdistyvät Rakastajat-teatterin kevään viimeisessä ensi-illassa
Pystyykö luonnon ja syvän hiljaisuuden keskellä kasvanut ihminen sopeutumaan kiireeseen ja kaoottisuuteen? Pohjois-Suomessa syntynyt, Poriin kotiutunut Hanna Siivola käsittelee runoissaan niitä ongelmia ja mahdollisuuksia, joita ihminen kohtaa eläessään syntymäpaikastaan ratkaisevasti poikkeavassa ympäristössä.
- Runoni eivät käsittele niinkään syrjäytymistä, vaan sopeutumiskeinoja. Koska olen luonteeltani positiivinen ihminen, olen etsinyt niitä voimavaroja, joiden avulla oudossa ympäristössä pystyy kestämään ja elämään täysillä.
Rakastajat-teatterin aktiivisen kevään viimeinen ensi-ilta rikkoo perinteisen teatteriesityksen rajat. Jami Westergård ja Sanna Grönmark ovat säveltäneet lauluja Hanna Siivolan runoihin. Kuvataiteilijat Katja Luoto ja Juha Veltti ovat luoneet installaatioita ja animaatioita, jotka täydentävät Kuvittelee olevansa –kokonaisuuden monitaide-esitykseksi.
Rakastajien 15-vuotisjuhlan kunniaksi teatterin henkilökunnan edustajat ovat luoneet itsensä näköisiä esityksiä ja nyt vuoron saavat Siivola ja Grönmark. – Saimme Hannan kanssa idean musiikin luomisesta Hannan runoihin. Jami pakotettiin mukaan säveltämän musiikkia. Halusimme esitykseen myös visuaalista ilmettä ja Katja ja Juha pyydettiin tekemään animaatioita, Grönmark kertoo projektin etenemisestä.
Jami Westergård on säveltänyt suurimman osan esityksen musiikista, mutta Grönmark itse osallistui tekemällä muutaman laulun. Westergårdin ja Grönmarkin lisäksi lauluja livenä esittävässä orkesterissa soittavat ja laulavat Petteri Hyvärinen ja Hanna Martikainen.
- Luin runot ja aloin miettiä, mitä instrumentteja musiikissa käytettäisiin. Näistä tuli lopulta melko perinteisiä lauluja – melodisia, vähäeleisiä, folkmaisia, rauhallisia. Kokoonpanossa on akustista kitaraa, koskettimia, harmonikkaa, kontrabassoa, poikkihuilua ja stemmalauluja, Westergård kertoo.
Siivolan runojen teemat inspiroivat myös taiteilijapariskuntaa, Katja Luotoa ja Juha Velttiä. – Teimme molemmat animaatioita runojen innoittamana. Juha vastaa esityksen graafisesta ilmeestä. Minun suurin työni oli luoda sideharsotoukat, jotka toimivat esityksen ainoana lavastuksellisena elementtinä, Luoto kuvailee.
Kuvittelee olevansa –teoksen kymmenen esitystä on mahdutettu kahden viikon jaksoon. Rakastajien Kai Tannerin mukaan teatterin ohjelmistoon on tulossa enemmänkin vastaavia, tiukassa harjoitus- ja esitysaikataulussa toteutettavia projekteja. – Meillä on paljon ideoita ja pienempien tuotantojen kautta pystymme tarjoamaan enemmän uutta ja mielenkiintoista. Musiikkijuttuja meillä ei aiemmin ole paljon ollutkaan, mutta Kuvittelee olevansa –esityksen myötä innostus on siinnyt koko taloon. Musiikkia on siis varmasti luvassa jatkossakin, Tanner vihjaa.
